Naisen silmin

Olen jo jonkun aikaa pyöritellyt mielessä kysymyksiä naiseudesta ja kamppailulajeista. Tämä aihe nousee usein esille etenkin naisten kanssa jotka eivät itse kamppailulajeja harrasta. Monesti kuitenkin törmää itselleni outoon ajatustapaan, että kampailulajit kuuluvat miehille kun taas naiset tanssikoot balettia. En koskaan ole ymmärtänyt tätä ajatusmallia, koska balettimaailma tarvitsee miehiä ja toisaalta mikä sen mukavampaa kuin katsoa naisten vapaaottelu- tai thainyrkkeilymatsia! Kamppailulajit eivät siis ole omasta mielestäni yhtään sen vähempää naisten kuin miestenkään laji (sama pätee myös naisvaltaisiin lajeihin, kuten taitoluistelu tai baletti, yhtä lailla miehet ja pojat voivat niihin osallistua!).

Joitakin asioita ajattelin omien kokemuksieni perusteella nostaa esille naisen näkökulmasta miespainotteisissa lajeissa. Tavoitteenani on rohkaista kaikkia naispuolisia lukijoita kokeilemaan eri lajeja jos vähänkään joku kamppailulaji kiinnostaa, ja toisaalta antaa miespuolisille lukijoille kuvaa siitä mitä naisen päässä voi liikkua. Tietenkin jokainen nainen on oma yksilönsä, mutta en usko olevani ainoa joka joskus toivoo että ymmärrys olisi puolin ja toisin välillä parempi vastakkaisen sukupuolen kanssa treenatessa. Korostan kuitenkin, että kirjoitan kaiken nyt täysin omasta näkökulmasta enkä pohdi asioita kovinkaan yleisellä tasolla.


Naisen anatomisia erityispiirteitä

Rinnat - kuka tykkää, kuka ei. Kamppailulajeissa rinnat ovat omasta mielestäni vain tiellä (kuten oikeastaan kaikissa muissakin lajeissa) eli itse olisin tyytyväinen jos jollakin ilveellä ylimääräisen rasvakudoksen saisi rinnoista pois, kun juuri nyt niiden ainoa käyttötarkoitus - imetys - ei mitenkään ole ajankohtainen. Pysäytyspotku, kyynärpää tai mattopainissa kovin ison painon saaminen suoraan rintojen päälle saattaa sattua, etenkin jos rinnat ovat vähänkään pingoittuneet hormonimuutosten takia. Itse ratkaisin ongelman rintasuojilla, joista aiemmin olen jo jotain kirjoittanutkin. Niiden ainoa huono puoli (omasta näkökulmasta) on se, että rinnat näyttävät entistäkin isommilta. Toisaalta jos jostain syystä haluaa isommat rinnat, niin rintasuojien osto on mahdollisesti yksi halvimmista keinoista hankkia nopeasti ja kivuttomasti suurennus...

Kohdun alue - kivuliaat kuukautiset + hyvä osuma polvella vatsan alaosaan = ai! Turvotus, kipu ja alavatsan arkuus ovat varmasti monelle naiselle tuttuja ainakin jossain vaiheessa elämää. Itselläni osumat tuntuvat normaalia enemmän tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa. Turvotus ei periaatteessa haittaa yhtään, mutta tuntuu epämukavalta kun olo muistuttaa lähinnä plussapalloa. Vaikka se vain tuntemus onkin niin voimakkuus saattaa olla sitä luokkaa että tekisi mieli pukeutua miesten koon XL vaatetukseen normaalin treenivarukseni sijaan.

Alapää - vaikka jalkojen välissä mitään ei naisilla roikukaan, niin kyllä ne jalkojen väliin kohdistuvat potkut yleensä tuntuvat, etenkin jos sattuu olemaan alasuojitta. Myös alasuojien kanssa sopivasti osuneet potkut saattavat saada vedet silmiin pitkän aikaa osuman jälkeen esim. pyöräillessä. Toisaalta myös naiset voisivat käyttää alasuojia yhtä ahkerasti kuin miehet, mutta täytyy myöntää että tekniikkatreeneissä harvemmin niitä itsekään käytän, ellen ole unohtanut niitä sparrin jälkeen päälle. Niihin kuitenkin tottuu vaikka alussa muistan tunteneeni oloni erittäin epämukavaksi ja kömpelöksi ne päällä, mutta nyt ne häiritsevät yhtä vähän kuin esim. kyynär- tai hammassuojat.

Kehon koko - "Koolla on väliä" sanoi yksi kouluttajista aikoinaan Krav Maga-leirillä. Se nyt vaan on niin, että jos 50-kiloinen laitetaan 100-kiloisen kanssa painimaan matossa, niin aika todennäköistä on, että isompi heistä voi vaan asettua päälle ja estää näin pienempää tekemästä mitään niin halutessaan. Itse en ole mitenkään pieni (no ehkä lyhyehkö), mutta vapaaottelussa mattotekniikoita tehdessä pienenkin kokoeron huomaa nopeasti jos tekniikka on ihan hakusessa (mikä ei ole ihan tavatonta kun minusta on kyse). Monesti kuitenkin esimerkiksi miesten kanssa treenatessa tämä otetaan erittäin hyvin huomioon ainakin meidän salilla, eli itselläni ei ole mitään kynnystä treenata isompieni kanssa. Joskus tietenkin mietityttää mitä se isompi saa irti minun kanssa treenatessa esim. mattopainia.


Naisen mieli, ruumis ja ulkonäköön liittyviä asioita

Hormonitoiminta - hormonipitoisuus naisilla vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa. Joillakin hormonitoiminta vaikuttaa vahvasti tunteisiin. Itse olen suhteellisen hysteerinen läpi vuoden, mutta joskus saatan olla erityisen herkällä päällä johtuen hormoneista (ainakin voin uskotella itselleni osan vuoristoradoista johtuvan PMS-oireista..) Pahimpina hetkinä saatan itkeä lähestulkoon mistä tahansa asiasta, mitä moni ei välttämättä tajua. Harvemmin itsekään sillä hetkellä ymmärrän mistä on kysymys kunnes lähipäivinä syy outoon mielialaan paljastuu. Ja koska itselläni tunnetila vaikuttaa ihan kaikkeen mitä teen, niin hepulipäivinä treeneistäkään ei yleensä tule yhtään mitään ja silloinkin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja mennä nurkkaan itkemään.

Paino - tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta taidan jättää syventymisen toiseen kertaan ja tehdä nyt vain nopean pintaraapaisun. Naisen keho on erilainen kuin miehen myös kehonkoostumukseltaan. Miesvaltaisessa lajissa oma tuntemus "hormonihirviöpäivinä" saattaa pahimmillaan olla että itse on niin ei-timmissä kunnossa, huonosti treenattu ja täynnä ylimääräistä höttöä, että mieluiten tulisi salille makuupussi päässä. Kirjaimellisesti.


Urheilijoiden syömishäiriöistä on erilaista näyttöä. Palloilulajien on todettu jopa ehkäisevän syömishäiriöiltä, kun taas lajien joissa kehon alhaisesta painosta saattaa olla hyötyä sekä esteettisten lajien on todettu olevan syömishäiriöille mahdollisesti altistava tekijä. (Jos joku kaipaa lähteitä niin laittakaa kommenttia.) Laadin vuosi sitten yhdelle jurheiluoukkueelle kohdennetun ohjelman syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja toiveena olisi tehdä vastaava työ joskus myös painoluokkalajit fokuksessa. Oma mielipiteeni painoluokkalajeista on se, että valmentajalla ja treeniympäristöllä on suuri merkitys, enkä sen enempää nyt lähde pohtimaan syömishäiriöiden riskiä painoluokkalajeissa, vaan jätän sen toiseen kertaan. Itse olen kuitenkin kokenut oman treeniympäristöni suhtautumisen ravintoon ja kehoon hyvin positiivisesti.

Hiukset - ovat tiellä! Pitkät hiukset ovat kaikkialla muualla kuin missä pitäisi, eli hiuslenkin sisällä ja mielellään niskassa. Yleensä siis pysty- tai mattopainin aikana hiukset ovat joko omassa tai kaverin suussa, silmissä, nenässä, ja jäävät johonkin kiinni niin että tuntuu että puolet hiuksista lähtee irti päänahasta. Paras keino välttää tämä on pitää kypärää (thaisparrissa) tai letittää pikkulettejä pitkin päätä jolloin hiukset eivät tule silmille ja todellakin pysyvät poissa tieltä jos joku osaava ne on letittänyt. Itse en omaa letitystaitoja, mutta aina kun joku ihana ihminen letittää minut niin pidän lettejä niin pitkään kun vaan kehtaan niitä pitää.

Kynnet - pidä lyhyinä. Kynsilakka ei pysy kauaa. Kynnet saattavat kärsiä vaurioita. Mitäpä tähän muuta toteaisi...

Lävistykset - korvakorut ja kaikki lävistykset on syytä ottaa pois ennen treeniä. Itselläni mikään muu lävistyskohta kuin napa ei ole tuottanut ongelmia, mutta jos napalävistys on ärtynyt tai tulehtunut, niin ottaako koru pois ja ehkäistä näin turhaa kipua, vai jättääkö päälle ja ehkäistä tulehduksen mahdollista leviämistä, siinäpä pulma. Jos joskus oma napalävistykseni kasvaa jostain syystä umpeen, niin uutta ei tule. Vaikka se kiva onkin ei se ole vaivan arvoinen ja treeni menee edelle, napa nyt harvemmin edes on näkyvillä, ainakaan niin että korusta olisi mitään iloa edes itselleen. Monella naispuolisella treenikaverillani kuitenkin on lävistyksiä, myös navassa, eli lävistys ei ole este treenille. Lävistyksen voi myös teipata, joskin itse koen helpommaksi ottaa kaikki korut pois jos vain mahdollista.


Parisuhde

Mustasukkaisuus - jos suhteessa toinen on mustasukkainen niin mielestäni on kyseenalaista voiko suhde edes olla toimiva ja perustua rakkauteen ja luottamukseen. Tähän lajiin kuuluu läheinen kontakti eikä se, että painii vastakkaista sukupuolta edustavan treenikaverin kanssa tarkoita mitään muuta kuin että se toinen joko haluaa opettaa tai treenata (tai treenaa pakon edessä) minun kanssani. Se, että kaikki arki-illat, jotkut aamut ja ainakin osa viikonlopusta kuluu salilla, ei tarkoita sitä että toisesta ei välittäisi. Lajeina vapaaottelu- ja thainyrkkeily vaan ovat aikaavieviä verrattuna siihen että kävisi kerran viikossa jumpassa.

 Suhteen toista osapuolta häiritsevät asiat lajissa - Itse en ulkonäöllisesti välitä tippaakaan vaikka olisin mustelmia täynnä päästä varpaisiin. Ainut asia mikä niissä häiritsee on mahdollinen kipu joka mustelmakohdissa ilmenee. Aikoinani olin suhteessa jossa toinen osapuoli piti mustelmiani epänaisellisina ja inhottavina. En koskaan päässyt perille mikä se perimmäinen syy tähän ajatukseen oli, mutta olen spekuloinut mm. sitä että mies ehkä koki itsensä huonoksi kun ei pystynyt "suojelemaan" minua mustelmilta. Tai ehkä hän koki että häneen kohdistui muiden epäilyjä siitä että hän aiheuttaisi mustelmat minulle. Jokaisessa parisuhteessa kuitenkin mitä luultavimmin tulee esille asioita toisesta jotka ärsyttävät itseä suunnattomasti, harrastipa sitä pitsinnypläystä, lukemista tai kamppailulajeja. Kamppailulajeja siis ei voi näistä pikkuasioista syyttää!