Kisatunnelmia

Olipa kerrassaan huikea päivä! Aamu alkoi hyvin, kisapaikalle meno sujui mutkitta (paljon kiitoksia kuvaaja-kuskille!) ja olo oli odottava ja suhteellisen rento. Ensimmäinen ihminen jota kisapaikalla halasin oli vastustajani (kiitos vielä kerran otteluni pelastamisesta lyhyellä varoajalla!) Lämmittelykin sujui suurilta osin yhdessä. Mikä parasta, me molemmat voitimme - minä voitin itseni ja vastustajani voitti minut. Olen erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni, ja ylipäänsä siihen että nyt sain sen ensimmäisen ottelun jättämän mörön kukistettua! Eli vaikka minun kättäni ei ottelun lopuksi nostettukaan ylös en olisi kovin paljon onnellisempi juuri sillä hetkellä voinut olla.

Minä punaisissa

 Erityiskiitokset haluan antaa joka ikiselle valmentajalleni sekä treenikavereilleni, joiden ansiosta olen kehittynyt huimasti vajaassa kahdeksassa kuukaudessa. Suuri muutos tapahtui myös keväällä käydyn ensimmäisen otteluni ja tämän päivän välillä ja tämän muutoksen inspiroijanani on ollut ihana Niina, joka aina jaksaa tsempata ja kannustaa pienissäkin asioissa, jotka loppupeleissä ovat minulle isoja asioita - kuten tämän päivän ottelu oli vaikka joku välttämättä ei sitä uskoisi jos vaan katsoisi että ottelu meni vastustajalleni kaikin tuomariäänin. Niinan tietä MM-kisoihin voi seurata täältä!


Voisin kirjoittaa noin miljoona muutakin ihmistä tai tahoa joita voisin kaikkia kiittää avusta omien unelmieni toteuttamisessa, mutta nyt olen niin väsynyt että taidan jättää tämänpäiväisen höpinäni tähän ja siirtyä sohvalle nauttimaan hetken lepotauosta. Väsynyt mutta onnellinen taistelija kiittää ja kumartaa!