Ihana jännitys!

Monen mutkan kautta varmistui viimein minun huominen otteluni. Olen erittäin iloinen siitä, että vastustaja ylipäätään löytyi, mutta erityisen mukavaa on se, että tapasimme aiemmin kesällä sparritreeneissä toisen kaupungin salilla ja varmasti tulemme treenaamaan yhdessä silloin tällöin jatkossakin. Ihana nähdä taas ja kiva kun pääsit lyhyellä varoituksella vastustajakseni, jos satut lukemaan tätä niin suurkiitos ripeästä toiminnasta!

Nyt alkaa kyllä jännitys jo valtaamaan ajatuksia ja kehoa, ihana tuttu jännitys! Viime kerralla, eli siis ennen ihka ensimmäistä otteluani jännitys oli hieman erilaista. Nyt kun tiedän paikan ja vastustajan entuudestaan on olo hieman tyynempi ja jännitys on hieman samankaltaista kuin luisteluaikanani jännitys ennen kisoja, eli ihanaa! Olen koko ikäni rakastanut kilpailemista, oli laji mikä hyvänsä. Juoksussa ei haitannut jos olin viimeisenä maalissa, uintikilpailuissa osallistuin viestiin ihan vaan pisteiden ja kilpailutunnelman takia (en siis koskaan ole ollut kovin kummoinen uinnissa ja muistaakseni uin jotain sammakon tapaista sen yhden altaanmitan josku ala-asteikäisenä, pää vedenpinnan yläpuolella koko matkan..) Mutta siis tunnelma eri kilpailuissa, olivat ne sitten pieniä seurakilpailuja, SM-kilpailuja, MM-kilpailuja - siinä on jotain taianomaista jota odotan kieli pitkällä olinpa sitten katsomossa tai itse kilpailemassa.

Isäni ilmaisi huolensa kun käväisin vanhempieni luona illasta. "Jag bryr mig **** i vad du gör åt din motståndare bara du själv klarar dig utan skador" taisi olla hänen ohjeensa huomiseen otteluuni. Toivon mukaan minulla on jossakin vaiheessa näyttää video missä käy ilmi, että suojavarustus on kunnossa (ja mielellään oma suojaus ja blokkaus) sekä se, että nämä salikisat eivät ole (ehkä) mitään teurastusta. Mutta ehkä tosiaan huomisen jälkeen on jo jotain mitä kehtaa näyttää vanhemmillekin, ensimmäistä otteluani he eivät ole nähneet, eivätkä tule näkemään, lähinnä siksi että käteni olivat suuremman osan ajasta alhaalla kuin ylhäällä ja otin taidokkaasti iskuja vastaan lähinnä naamallani. Siitä ei siis ole kuin yksi suunta, ylöspäin!

Kesän 2011 jäätikköön tutustumisreissulta, matka oli pitkä, kivinen ja välillä teki mieli kääntyä takaisin - tämä kuvastaa hyvin myös urheilun luonnetta: kova työ yleensä palkitsee itsensä viimeistään monen epäonnistumisen jälkeen!