Helmikuu-12, olka teipattuna |
Tänään oli kaikin puolin mukava sunnuntai. Kahvakuulailin aamusta ja sain lisätä leuanvetoennätykseeni yhden toiston vaikka se aikamoisen ähinän ja sätkimisen vaati. Leuanveto suorituksena muistuttaa minua ikuisesti siitä miten hyvin olkapääni on parantunut vuoden takaisesta vammautumisestani.
Reilu vuosi sitten oli harmaa ja sumuinen aamu. Myös ilta sujui sumuisesti kirurgin vastaanotolle pääsyä odotellen. Kipu oli kovempi kuin mitä osaan selittää. Kipu minun tapauksessani oli kuitenkin hyvä asia koska jo se kertoi, että nivelside ei ole kokonaan repeytynyt eli selvisin vähällä ja leikkauksetta. Kipu kuitenkin jatkui pitkälle kevääseen ja vielä kesällä oli pieni jakso, jolloin olo tuntui epämukavalta käteen osuneen potkun takia. Kaukaiselta kuitenkin tuntuu aika jolloin olkapää oli teipattu milloin mitenkin, samaten kuin kipua aiheuttavien liikkeiden varominen.
Kesällä alkoi leuanvetoharjoittelu ja kehitys siihen nähden, että lopputalvesta vielä roikkuminenkin tuotti kipua on ollut pelkästään positiivista, eli minulla on syytäkin olla kiitollinen vammasta toipumiseni suhteen etenkin päivinä jolloin ylitän itseni jossain mikä vielä puoli vuotta sitten tuntui mahdottomalta. Ja voi sitä onnea kun leuanveto onnistui ensimmäistä kertaa kivutta!
Heinäkuu-12, treeni tuntuu hyvältä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti