lauantai 20. syyskuuta 2014

Niin siitä reissusta...

Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, eli tässä pieni päivitys viime kesän opinnoista Färsaarilla.  Kirjoittaminen kun tyssäsi heti alkuunsa koska majapaikassani ei nettiä ollut.

Matkaan lähdin haikein mielin parhaan ystäväni kutomat villasukat ja Fazerin sininen suklaalevy laukussa. (Ja molemmille oli paljon käyttöä!) Vaikka en lentämisestä kauheasti välitä selvisin kahdesta lennosta suhteellisen ongelmitta, joskin laskeutuminen Färsaarten päässä oli hyvinkin mielenkiintoinen kokemus. Lentokentältä pienen sateen saattelemana pääsi bussilla Tórshavniin, Fäärsaarten n. 20 000 asukkaan pääkaupunkiin.

Näkymä huoneeni ikkunasta














Sää Färsaarilla oli hyvin vaihteleva. Joka päivä oli sumua jossain vaiheessa. Meillä oli tuuria ja ainoastaan yhtenä päivänä satoi kunnolla. Asteitakin taisi olla useimmiten vähintään yhtä paljon kuin Suomessa samaan aikaan, ellei jopa enemmän. Ja aurinkokin näyttäytyi sumun ja pilvien lomasta aika ajoin ja vaikkei nyt ihan kesälämpötiloihin päästy niin villapaidassa tuli lämmin!

Tórshavn

Opetusta meillä oli arkipäivisin ja joinakin lauantaina. Tosin yksi ylimääräinen maanantaivapaa tuli helluntaipäivästä (tai mikä se onkaan suomeksi?) Färsaarelaisille uskonto oli merkittävä asia ja näkyi kyllä aukioloajoissa ja kaupunkikuvassa. Opiskelun lisäksi teimme yliopiston järjestämiä yhteisiä retkiä erilaisiin kohteisiin ja opiskelijoiden keskuudessa vietimme aikaa niin leffojen kuin issikkamaaston ja lunnibongailun merkeissä.


Lunneja. Ja niitä muuten oli satoja tuolla saarella!

Kivat maastoilumaisemat!

Opiskelun ja aktiviteettien lisäksi opin myös neulomaan! Koulussa olin aina ihan peukalo keskellä kämmentä, vaikka famon opissa yleensä jossain onnistuinkin. Nyt sain opetusta ja neuvoja niin osaavalta taiturilta että olen jopa itsekseni uskaltautunut jatkaa neulomista, vaikkakin ihan simppeleissä töissä pysyttäydynkin kunnes onnistun siedettävästi muussakin kuin helpossa kaulaliinassa...


Ihka ensimmäiset lapaseni, paksut ja tuulenpitävät ja niiiin lämpimät! Lankakin aitoa fääriläistä villaa.

Kokonaisuudessaan reissu oli antoisa, rankka, pelottava, ainutlaatuinen ja kaikin puolin kasvattava kokemus. Opin kaikenmoista tarpeellista ja tarpeetonta ja tapasin paljon ihania ihmisiä. Joka ikiselle luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle voin suositella Färsaaria matkakohteena ja jos joku sinne opiskelemaan mielii niin mieli avoimena matkaan vaan! Yliopisto lukeutuu varmastikin maailman pienimpien joukkoon, mutta ainakin fäärin kielen opetuksen luulisi olevan siellä maailman kärkitasoa. ;) Tässä vielä pari lempparikuvaani.

Vestmannan reissulta.


Mykines - Färsaarten läntisin saari, jolla asui läpi vuoden 10 asukasta. (Lunnien ja lampaiden lisäksi!)

Nyt jos joku miettii mitä jatkossa, niin sen verran voin kertoa että kamppailutreeni on tällä hetkellä pidemmällä tauolla. Viime tammikuun loukkaantumisen jälkeen pääsin lenkkipoluillekin vasta kesäkuussa eli pitkään kesti sekin riesa. Kotisalille on ikävä ja siellä varmaan joskus saatan vieraillakin, mutta täällä puhaltaa uudet tuulet ja kropasta löytyy taas ihan uusia lihaksia. Opintoja yritän jouduttaa ja jatkaa samaa vauhtia kuin aiemminkin, eli ihan täystyöllistetty olen eikä mikään siltä osin ole muuttunut. Tätä blogia tuskin kovin usein toistaiseksi päivittelen, kun en suomeksi tykkää kirjoittaa ja täällä sitä muutenkin joutuu käyttämään kyllästymiseen saakka ja koska kuten totesin, kamppailussa on nyt pitkä erätauko.

Ihanaa syksynjatkoa kaikille!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Borta bra men hemma bäst - fiiliksillä

Jos koti-ikävän potee jo ennen reissua, niin eikös se tarkota sitä että reissun aikana sille on immuuni...

Hei vaan pitkästä aikaa, mulla on erätauko venynyt aika pitkäksi. Harmillisen vammautumisen vuoksi oon treenannut viimeksi tammikuussa (kiitos ihanat kotiseuralaiset vielä kerran mahtavasta joululomasta, NE kolme viikkoa meni kuin siivillä!) Ja koska tunnetusti olen kaikki tai ei mitään -ihminen, niin tajusin keskittyä opiskeluun sitten sitäkin raivokkaammin ja kyllä se on kannattanutkin. Eli treenin suhteen erätauko jatkuu vielä ja opiskelun suhteen mennään sitten vähintään sataviiskyt lasissa!

Tänään vaihtuu opintomaisemat Suomen suvesta lampaiden keskelle Färsaarille. Oon jo muutamaan otteeseen manannut itseni alimpaan helvettiin koska en vaan kerta kaikkiaan ole vielä vakuuttunut yhtälöstä liian vähän vapaa-aikaa tehdäkseen mitään vaelluksia ja toisaalta liian paljon vapaa-aikaa (siellä ei tosiaan vaikuta olevan luentoja kovin järisyttäviä määriä) ollakseen tekemättä muuta kuin opiskelua. (Tehdä opiskelua? Onneksi en opiskele suomen kieltä!) Ja kaikista pahimmalta tuntuu olla erossa rakkaimmastani. Se on kumma, miten vieläkin tulee vähintään yhtä kamala fiilis kuin aikoinaan kun meitä erotti päälle 400 km ja toinen meistä oli lähdössä kotiin. Koska kuitenkin tosiasia on se, että olen lähdössä (rankkoja lumisateita tai lentolakkoja ei ole viime päivien toiveistani huolimatta ilmaantunut), ei auta muu kuin yrittää ottaa kaikki irti siitä mitä reissulla voi kokea (opiskelijabudjetilla, eli älkää edes ehdottako mitään kuumailmapallolentoja ja kamelisafareita! :D)

Bää, eli kuulemisiin!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Syyskooma

Kuluneet viikot ovat olleet opiskelun (missä se muka näkyy?) ja treenin täyteisiä. Sain yhden kurssinkin rimaa hipoen läpi ja olen kyllä niin helpottunut - pakolliset ei suorannaisesti omaan alaan liittyvät kurssit lähes poikkeuksetta ovat osoittautuneet puisiksi ja minulle hankaliksi ylipäänsä saada läpi. Onpahan yksi kurssi vähemmän murehdittavaa, jippii!

Aamuihin olen lisännyt lenkkeilyä ja lihaskuntoa. Täytyy myöntää, että alkukankeuden jälkeen jopa sateisena aamuna on ihana lähteä ulos! Tätä olenkin kaivannut, jotain motivaatioruisketta ja muutosta nykyiseen. Tosin totesin että yhtälailla lenkkarit kuin luistimetkin aikoinaan tauon jälkeen aina jostain painavat tai hiertävät...

Gore tex lenkkarini jääköön hetkeksi kenkähyllylle,
ennemmin kastelen varpaani kuin niitä jalkoihini hetkeen laitan...
Sadetta ja sumua ja aamukin on jo pitkällä.
Nautinnollisimmat hetket ovat kuitenkin aamun vasta sarastaessa.

Nyt yritän löytää motivaatiota elokuva-analyysin kirjoittamiseen, mutta tuntuu että motivaationi valui hien mukana kehään tänään. Taas kerran mietin mikä ihme saa minut harrastamaan lajia, jossa saa vuoronperään omasta ja vastustajan nyrkistä naamaan. Ilmainen kasvohieronta? Mutta kivaa siis oli!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lauantaihöntsäilyä

Onpa ihanaa kun on vapaa lauantaina! Aamulla ei ollut mikään kiire ja vaikka nousikin suhteellisen myöhään on ehtinyt tehdä vaikka mitä ja vielä on illan tunnit aikaa tehdä kaikkea muuta kuin siivota tai opiskella. Luksusta!

Päivä kului rattoisaan kun melkein kolme tuntia meni pienellä porukalla treenatessa. Vähän tekniikkaa, tyynyjä ja sparria. Thainyrkkeily tuntui näin pitkän tauon jälkeen täysin vieraalta lajilta ja potkujen torjunnat, tai oikeastaan yhtään mikään, ei vaan onnistuneet niinkuin halusin. (Toisaalta en muista ettäkö monesti olisi aiemminkaan ollut sellainen olo että torjunnat olisi sparrissa toimineet kovin kehuttavasti, mutta nyt teki kyllä pääkopalle tiukkaa kun niitä jalkoja ei vaan osannut nostaa vaikka miten yritti.) Kivaa kuitenkin oli, etenkin pituushyppy! Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun hyppään pituutta thaikkusortsit jalassa...

(Kuva täältä)
Tänään tahtoisin olla Vantaalla. Cage 23 tapahtumassa ottelee kaksi entisestä seurastani ja täältä susirajalta ei niin vaan pääse lähtemään pääkaupunkiseudulle, etenkään kun pääsponsorina toimii Kela. Junaliput jos ostaa niin rahaa ei jää tapahtuman lippuihin ja pyörällä en ehkä ehtisi maanantain luennoille ajoissa. (Tai minkään muunkaan päivän luennoille seuraavalla viikolla...) Toiveet on kuitenkin korkealla että Fight Festival onnistuu parin viikon kuluttua. On myös ihan kiva olla hetki rauhassa kotona. Ja Twitter on päällä joten lähes reaaliajassa voi edes jotenkuten seurata menoa.


Lauantaisparreissa voi pituushypyn
lisäksi keskittyä myös muuhun,
 kuten kuvasta näkyy...
Tulevan viikon ruokaostokset on tehty ja treenanut olen ahkerasti (tai ainakin olen käynyt salilla). Harmi kun opiskelu ja kämpän siivous, pyykit ja tiskit eivät hoidu yhtä sujuvasti kuin treeneissä ja kaupassa käynti. Valitus tuskin kuitenkaan auttaa joten eiköhän se ole tehtävä jotain mitä vastuuntuntoinen opiskelija tekisi. Eli siivous seuraavaksi, tehtävät kyllä odottavat aina uskollisesti eivätkä homehdu yhtä helposti kuin hikiset vaatteet tai likaiset astiat. Kunhan nyt olen ensin istunut koneella, lukenut kirjaa (ei opiskeluun liittyvää) ja syönyt kurkkua ja porkkanaa valkosipulidipin kanssa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Back on track

...tai siis back on mat. Kirjaimellisesti. Kolme päivää olen könynnyt pitkin mattoja, uinut hiessä (omassa ja muiden) ja vihdoinkin alkaa tuntua siltä että kyllä tästä nyt vielä vauhtiin pääsee kunhan vaan pääsee alkukankeuden yli. Eli hektinen syksy tiedossa, mikä tosin on jo tervetullutta pitkän matalapaineen jälkeen.

Elämä "uudessa" kaupungissa alkaa siis pikkuhiljaa rullaamaan toivotulla tavalla. Kotisalille on ikävä mutta eiköhän uuteenkin saliin totu aikanaan. Opinnot eivät nyt inspiroi samalla tavalla kuin treeni ja kotonakin olisi mukava käydä kääntymässä ajoittain. Syyskuun alussa muutimme yhteiseen kotiin rakkaani kanssa ja täällä viihtyisi kyllä enemmänkin kun vain olisi aikaa (motivaatiota) purkaa viimeisetkin laatikot ja siivota kunnolla. Oma vaatekaappini on jo suhteellisen sekalaisessa järjestyksessä eli todistetusti saan aikaan kaaoksen vaikken juuri muita vaatteita ole käyttänyt kuin niitä mitkä lojuvat jo valmiiksi kasassa lattialla...

Tuntui luonnolliselta päätökseltä panostaa täällä vapaaotteluun. Lajina vapari tuntuu välillä niin mahdottomalta verrattuna thainyrkkeilyyn ("mikä käsi kiinni mihin jalkaan ja mihin päin piti kääntyä...missä sen pään pitikään olla ja miten mä nyt näin päin jouduin, ääää!") mutta toisaalta juuri sen monipuolisuuden takia on niin ihana päästä rymyämään pää ja raajat sikin sokin kun suurin osa päivästä kuitenkin kuuluu istuen puolinukuksissa luennoilla. Treeneissä on mukavia ja pitkäjänteisiä ihmisiä jotka jaksavat selittää moneen kertaan saman asian kun joku tekniikka ei vaan aukene ensimmäisellä tai sadannellakaan kerralla.

Loppuun vielä motivaatiovideo. Kiitokset siitä entiselle valmentajalle jonka kautta sen löysin! :)



maanantai 18. helmikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet uudessa kaupungissa

Mäenlaskua sunnuntaiaamupäivänä kirkon mäessä
Pitkän tauon jälkeen päätin vihdoinkin ryhdistäytyä ja päivittää blogini ajan tasalle. Paljon on ehtinyt tapahtua sitten lokakuun. Useistakin eri syistä ajauduin viettämään yhä suuremman osan ajastani nykyisessä kotikaupungissani ja toissapäivänä minusta tuli vakinainen Pohjois-Karjalan asukas. Huomenna aloitan uudessa työssä ja tänään sain viimeisetkin muuttolaatikot tyhjennettyä ja huoneeni suhteellisen siedettävään kuntoon. Uusi kotini on aivan ihana ja hyvällä paikalla ja muutenkin kaikki on tähän mennessä sujunut yli odotusten.





Kotimatkalla salilta tänä iltana
Eilen tein pienen tutustumiskierroksen lähialueen lenkkimaastoihin kävellen. Sukset olisivat tulleet tarpeeseen mutta luulenpa etten lähde vielä seikkailemaan yksin näihin maastoihin kun yhdessäkin kyltissä luki Koli 95 km. Minun suunnistustaidoillani löytäisin itseni varmaan Venäjän rajalta ainakin tämänpäiväisen suunnistuksen perusteella. Salille jonne olin kulkenut aiemmin vain täysin eri suunnasta kuin itse tulin oli yllättävän hankala löytää. Toisin sanoen noin 200 metriä ennen salia soitin jo ohjeita kun tuli uskonpuute.. Ja "muutamaan" otteeseen olen luullut tietäväni miten päin täällä asunnossani olen kunnes joku on rikkonut ruusuiset kuvitelmani suuntavaistoni paikkansapitävyydestä ja todennut että ajattelemani kohde on täysin päinvastaisessa suunnassa mitä luulin. Taidan siis olla onnekas etten ikinä valinnut lajikseni suunnistusta!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Fight Festival 32

Pikainen päivitys pitkän tauon jälkeen. Viikonlopun kohokohta oli eilinen Fight Festival tapahtuma, jossa tositoimiin pääsi omiakin kavereita. Ilta oli täynnä vauhtia, jännitystä ja tiukkoja tilanteita. Oli ihan erilaista seurata vapaaottelumatseja taas vähän viisaampana ja jopa osan tekniikoista nimet tietäen.

Huomenna on luvassa jännitystä omissa treeneissä, lähden nimittäin vierailulle ystävieni luokse ja treeni kuuluu myös ensi viikon ohjelmaan! Jännä päästä uusiin maisemiin muutenkin. Voi olla ettei päivityksiä vähään aikaan tule, mutta nauttikaahan kaikki syksyisestä viikosta! Nyt valmistaudun tulevaan viikkoon kunnon yöunilla!