Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, eli tässä pieni päivitys viime kesän opinnoista Färsaarilla. Kirjoittaminen kun tyssäsi heti alkuunsa koska majapaikassani ei nettiä ollut.
Matkaan lähdin haikein mielin parhaan ystäväni kutomat villasukat ja Fazerin sininen suklaalevy laukussa. (Ja molemmille oli paljon käyttöä!) Vaikka en lentämisestä kauheasti välitä selvisin kahdesta lennosta suhteellisen ongelmitta, joskin laskeutuminen Färsaarten päässä oli hyvinkin mielenkiintoinen kokemus. Lentokentältä pienen sateen saattelemana pääsi bussilla Tórshavniin, Fäärsaarten n. 20 000 asukkaan pääkaupunkiin.
 |
| Näkymä huoneeni ikkunasta |
Sää Färsaarilla oli hyvin vaihteleva. Joka päivä oli sumua jossain vaiheessa. Meillä oli tuuria ja ainoastaan yhtenä päivänä satoi kunnolla. Asteitakin taisi olla useimmiten vähintään yhtä paljon kuin Suomessa samaan aikaan, ellei jopa enemmän. Ja aurinkokin näyttäytyi sumun ja pilvien lomasta aika ajoin ja vaikkei nyt ihan kesälämpötiloihin päästy niin villapaidassa tuli lämmin!
 |
| Tórshavn |
Opetusta meillä oli arkipäivisin ja joinakin lauantaina. Tosin yksi ylimääräinen maanantaivapaa tuli helluntaipäivästä (tai mikä se onkaan suomeksi?) Färsaarelaisille uskonto oli merkittävä asia ja näkyi kyllä aukioloajoissa ja kaupunkikuvassa. Opiskelun lisäksi teimme yliopiston järjestämiä yhteisiä retkiä erilaisiin kohteisiin ja opiskelijoiden keskuudessa vietimme aikaa niin leffojen kuin issikkamaaston ja lunnibongailun merkeissä.
 |
| Lunneja. Ja niitä muuten oli satoja tuolla saarella! |
 |
| Kivat maastoilumaisemat! |
Opiskelun ja aktiviteettien lisäksi opin myös neulomaan! Koulussa olin aina ihan peukalo keskellä kämmentä, vaikka famon opissa yleensä jossain onnistuinkin. Nyt sain opetusta ja neuvoja niin osaavalta taiturilta että olen jopa itsekseni uskaltautunut jatkaa neulomista, vaikkakin ihan simppeleissä töissä pysyttäydynkin kunnes onnistun siedettävästi muussakin kuin helpossa kaulaliinassa...
 |
| Ihka ensimmäiset lapaseni, paksut ja tuulenpitävät ja niiiin lämpimät! Lankakin aitoa fääriläistä villaa. |
Kokonaisuudessaan reissu oli antoisa, rankka, pelottava, ainutlaatuinen ja kaikin puolin kasvattava kokemus. Opin kaikenmoista tarpeellista ja tarpeetonta ja tapasin paljon ihania ihmisiä. Joka ikiselle luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle voin suositella Färsaaria matkakohteena ja jos joku sinne opiskelemaan mielii niin mieli avoimena matkaan vaan! Yliopisto lukeutuu varmastikin maailman pienimpien joukkoon, mutta ainakin fäärin kielen opetuksen luulisi olevan siellä maailman kärkitasoa. ;) Tässä vielä pari lempparikuvaani.
 |
| Vestmannan reissulta. |
 |
| Mykines - Färsaarten läntisin saari, jolla asui läpi vuoden 10 asukasta. (Lunnien ja lampaiden lisäksi!) |
Nyt jos joku miettii mitä jatkossa, niin sen verran voin kertoa että kamppailutreeni on tällä hetkellä pidemmällä tauolla. Viime tammikuun loukkaantumisen jälkeen pääsin lenkkipoluillekin vasta kesäkuussa eli pitkään kesti sekin riesa. Kotisalille on ikävä ja siellä varmaan joskus saatan vieraillakin, mutta täällä puhaltaa uudet tuulet ja kropasta löytyy taas ihan uusia lihaksia. Opintoja yritän jouduttaa ja jatkaa samaa vauhtia kuin aiemminkin, eli ihan täystyöllistetty olen eikä mikään siltä osin ole muuttunut. Tätä blogia tuskin kovin usein toistaiseksi päivittelen, kun en suomeksi tykkää kirjoittaa ja täällä sitä muutenkin joutuu käyttämään kyllästymiseen saakka ja koska kuten totesin, kamppailussa on nyt pitkä erätauko.
Ihanaa syksynjatkoa kaikille!
