Kolmas kerta toden sanoo?

Tänään olin kolmatta kertaa vapaaotteluharjoituksissa. Vaikka osa tekniikoista mitä kävimme läpi tuntui aika lailla kömpelöiltä minun tekemänä verrattuna valmentajien näyttöihin siisteistä suorituksista (ilman "eiku", "kumpi käsi se nyt oli" tai "pää toiselle puolelle", kommunikointia parin kanssa...) niin tänään silti pysyin kärryillä hieman aiempaa paremmin. Viikon ajan muhineet tekniikatkin tuntuivat jotenkin yksinkertaisemmilta kuin viime viikolla. Hiki tuli ja hauskaa oli! Uuden lajin aloittaminen on sikäli palkitsevaa puuhaa, kun koko ajan tulee jonkinmoisia onnistumisia. Sitä ei ehkä itsekään ole aivan niin kriittinen itseään kohtaan kuin lajissa, jossa (ainakin omasta mielestä) pitäisi pikkuhiljaa alkaa osata perustekniikat siedettävästi. Mutta siis on virkistävää välillä oppia täysin uutta tekniikkaa.

Jos joku nyt miettii, että menisinhän minä kokeilemaan, mutten ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, en tiedä tarpeeksi kamppailulajeista tai että laji on vaarallinen, niin voin kertoa, että peruskurssille uskaltaa mennä kuka vaan taustasta ja kunnosta riippumatta. Ja jos minä, joka olen meidän salin kipuherkin ihminen, pärjään treeneissä lähestulkoon kivutta, niin sitten siellä pärjää kyllä kaikki. Ja jos joku ajattelee, että vapaaottelumatsit ovat veristä katseltavaa, niin ei peruskurssilla treenata veren maku suussa, nenät poskella ja korvat kurtussa. Hiki tulee ja fyysisesti kaiken voi aina tehdä itselleen erittäin haastavaksi, mutta ei se niin vakavaa ole.

(http://www.lansi-savo.fi/Urheilu/11128402.jpg)

Minun on pakko mainita vielä uusimmasta hankinnastani, pitkään odotetusta topista missä on rintasuojat. Eli toppi näyttää urheilutopilta, mutta sisävuoreen on ommeltu taskut muovisille kupeille, jotka suojaavat rintoja potkuilta sparratessa. Olen itse sen verran tohelo, että olen oppinut melkeinpä pitämään kaikenmoisesta suojavarustuksesta, vaikka ne välttämättä eivät päällä kovin hyvältä aluksi tuntuisikaan. Tämä toppi oli kuitenkin kovin odotettu lisäys varusteisiini, se on todella kätevä! Kaiken lisäksi se jopa näyttää hyvältä päällä, toisin kuin (naisten) alasuojat tai hammassuojat. Sitä voisi vaikka käyttää push up:ien tilalla jos haluaa Barbie-rinnat... Ja tähän onkin hyvä päättää tämän päiväinen höpinä!

Piristystä

Niinhän siinä kävi, että tänäänkin päivä kului aika lailla vetämättömän olon ehdoilla, kunnes sain itsestäni sen verran irti että kävelin salille (ainakin puoleenväliin, ystäväni sattui ajamaan silloin ohi ja loppumatkan pääsinkin kyydillä). Olin ajatellut tehdä hyvin kevyen treenin, vähän säkkiä, varjoa ja paikkojen availua, sitten kotiin kävellen ja päivä pulkassa. Aluksi kaikki tökki, väsytti, kroppa oli vetelä ja asento normaaliakin enemmän päin honkia, mutta kun olin lopettamassa tunsin kuinka energia alkoi pikkuhiljaa näyttämään olemassaolon merkkejään. Kun pääsin kotiin oli olokin jo aivan kuin udestisyntyneellä. Liikunnan tuoma energia on ihanaa!

Ajattelin vielä kertoa lisää syitä miksi minä harrastan kamppailulajeja (sen lisäksi että pidän niistä, saan harrastaa lajeja ammattitaitoisten ja osaavien valmentajien opissa ja hyvässä porukassa, sekä ihan vaan koska en osaisi olla harrastamattakaan mitään liikuntaa). Ensinnäkin lajina kamppailulajit (eli minun tapauksessani thainyrkkeily, vapaaottelu ja itsepuolustukseen lukeutuva krav maga) ovat erittäin soveltuvia lajeiksi, joissa itse pystyy vaikuttamaan kovin paljon milloin treenaa. Meidän salilla on ohjattuja harjoituksia kuutena päivänä viikossa ja vapaaharjoitusvuoroja joka arkipäivä. Pidän myös siitä, että sama seura järjestää kolmen eri lajin harjoituksia, koska ilman krav magaa en olisi päätynyt thainyrkkeilyn alkeiskurssille ja toisaalta ilman thainyrkkeilyä en olisi ajatellutkaan vapaaottelua. Toinen syy on lajin edullisuus verrattuna moneen muuhun lajiin. Kausimaksu on huikean edullinen jos jakaa sen treenikertoihin. Luistelussa kuukausimaksu oli korkeimmillaan sen verran suuri, että sillä olisi jo treenannut 1/3 vuotta täällä. Varustehankinnat tietenkin tuovat pieniä lisäkuluja, mutta varusteet kestävät hoidettuina pitkään. Jos luisteluun ja sen vaatimiin varusteisiin vertaa niin tämän lajin varusteet ovat melkein puoli-ilmaisia kun ottaa huomioon niiden käyttöiän.

Tein erään mielenkiintoisen havainnon joskus alkukeväästä, kun aloin harjoittelemaan enemmän. Kroppa on ollut paljon kivuttomampi ja paremmassa kunnossa, kuin aiemmin, mitä tahansa lajia harrastaessa. Thainyrkkeily on lajina erittäin monipuolinen ja aiemmin päivittäisiä selkäkipuja minulla on enää erittäin harvoin, ja silloinkin useimmiten löydän niille järkevän selityksen. Kiertävät liikkeet, keskivartalon käyttö sekä monipuoliset liikesuunnat ovat omalta osaltani olleet avainasemassa oman hyvinvointini kohenemiseen. Toisaalta taas lajin vaikutukset ajatuksiin ja tunteisiin ovat myös erittäin suuret. Vaikka monesti muissa lajeissa olen kokenut voiton tuoman riemun, ilon, yhdessätekemisen ihanuuden ja vaikka mitä muuta hauskaa, niin tämä laji on todella opettanut miten mielen voimalla pääsee ihan mihin tahansa. Luulin vielä vuosi sitten, että seuraavan kerran kun missään lajissa kilpailisin olisin veteraanisarjassa. Toisin kuitenkin kävi, kiitos lajin pariin eksymiseni!

Sohvaperuna

Eilisaamuni alkoi pirteänä aamuviiden jälkeen. Kummasti kuitenkin jo aamuisen fysioterapiani jälkeen olin nuutunut ja päivän aktiivisin osuus olikin jo ohi kun olin postin ja kaupan kautta päässyt kotiin. Väsytti, palelsi, oli loppumaton nälkä ja olo kuin märällä tiskirätillä. Tarkoituksenani oli levätä päivä hyvällä omalla tunnolla ja mennä illalla vapaaottelutreeneihin. Toisin kuitenkin kävi. Päikkärien ja muutamien thai-otteluvideoiden katsomisen jälkeen löhösin sängyllä, luin (Alkemisti/Paulo Coelho - suosittelen!) ja kuuntelin pari verkkoluentoa, osittain silmät ummistettuna.

Illalla olo oli jotakuinkin nuutunut ja heikko, pohdin pitkään lähdenkö salille vai en, ja loppujen lopuksi jäin kotiin sohvalle makaamaan huppu päässä, villasukat jaloissa, fleece-peittoon kääriytyneenä ja keltainen pehmo-olio kainalossa. Nukkumaan siirryin omaan sänkyyni jo yhdeksän maissa. Mutta kyllä teki hyvää eilinen lorvailupäivä, tänään on olo jo pirteämpi ja ystäväni sanoja lainaten, odotan lauantaita kuin hullu puuroa! Ilmaisu onkin kovin osuva, sillä loppuviikon proteiinipainotteisen ruokavalion takia voisin kuvitella sananmukaisesti himoitsevani puuroa lauantaiaamuna sen verran paljon, että taidan piilottaa kaura- ja ruisleseet jonnekin mistä en niitä varmaan sen jälkeen löydäkään ennen ensi joulua.

(http://cheezburger.com/3105526528)

Lopuksi todettakoon, että ei se sohvaperunapäivä tosiaan kaatanut maailmaa. Oli kovin outoa olla kotona siihen aikaan milloin normaalisti olisi salilla, mutta jospa sitä ikääntyessään alkaa tajuta kuuntelemaan omaa kehoaan edes hetkittäin. Tai ehkä ne kaikki kantapään kautta opitut asiat vihdoinkin alkavat iskostua semanttiseen mustiini. Toivossa on ainakin hyvä elää...

Onnistumisia

Tänään on ollut monessakin suhteessa onnistunut päivä. Erityisen iloiseksi minut teki päivän treenit (ei mitään normaalista poikkeavaa siis), mutta myös ne pienet oivallukset joita sekä sparrin että tekniikkatreenin aikana koin. Minä olen säheltäjä, mutta tänään sähelsin ehkä vähän normaalia vähemmän (valmentajani tai parini saattavat olla eri mieltä). Koska virheisiin tarrautuminen ja itsensä mollaaminen niiden takia ei ole tuottanut koskaan mitään positiivista tulosta, niin pyrin keskittymään pääasiassa onnistumisiin ja kuvittelemaan mielessäni mallisuorituksia niistäkin tekniikoista jotka itseltäni sujuvat vähemmän mallikkaasti. Samasta tilanteesta kaikki muutkin ovat joskus joutuneet aloittamaan, kukaan tuskin on seppä ollut jo syntyessään.

Päivän ehdoton kohokohta oli valmentajan kommentti "sä alat jo välillä näyttämään thainyrkkeilijältä", kun aiemmin liikkumiseni on muistuttanut ehkä enemmän kömpelön varsan hyppelehtimistä suorin jaloin, selkä yliojennuksessa ja lantio lattaritunnelmissa keikkuen. Tunnen itsekin kuinka iso ero tämän paremman liikkumisen ja sen entisen töksähtelyn välillä on, mutta oli kiva kuulla siitä hyvää palautetta! Tiedän että korjattavaa on vielä paljon, mutta valmentajien ja treenikavereiden ansiosta ne huonommatkin hetket pyyhkiytyvät pois tai eivät ainakaan muserra ihan niin pahoin kuin yksinään koetut huonot hetket. Iso kiitos siis kaikille valmentajille ja treenikavereille, jotka jaksavat päivästä ja viikosta toiseen opettaa, neuvoa, tukea ja kannustaa!

(http://www.atbreak.com/pictures-2/success/)

Tyttö kehässä

Minun päätyminen kamppailulajien maailmaan on monelle mysteeri. Pienestä kiltistä tytöstä kasvoi vähän isompi rääväsuu joka viihtyy kehässä ja salilla paremmin kuin shoppailemassa, juhlimassa tai sohvalla löhöten kotona (poikkeus vahvistaa säännön). Lähimmät kotikaupungissa asuvat ystävät löytyvätkin salilta ja harrastuksen kautta tulee koko ajan myös uusia tuttavuuksia vastaan. Salille on aina kiva mennä!

Moni on minulta kysynyt miksi pitää niin väkivaltaisia lajeja harrastaa. Itse aloitin krav magalla 3 vuotta sitten toiveenani oppia itsepuolustusta. Nautin onnistumisen tunteista, itsevarmuuteni kasvoi ja halusin parantaa olematonta potku- ja lyöntitekniikkaani, joten minulle suositeltiin thainyrkkeilyn peruskurssia. Jouduin kuitenkin heti pitämään pitkän treenitauon terveydellisistä syistä, ja pääsin krav magailemaan vasta vuosi sitten syksyllä. Thainyrkkeily astui kuvioihin vuoden 2012 alussa. Voin paljastaa, että aluksi jaksoin sekä thainyrkkeilyn että krav magan, mutta sparritreenien aloittamisen jälkeen jäi krav maga vähemmälle. Tavoitteenikin on muuttunut matkan varrella: haluan otella ja kehittyä thainyrkkeilyssä.

Itse en pidä lajeja väkivaltaisina, ainakaan tällä tasolla millä itse olen. Krav magassa oli selkeä tavoite, selvitä itse uhkatilanteesta pois aiheuttamalla kuitenkin mahdollisimman vähän vahinkoa hyökkäävälle henkilölle. Suomessa opetettava krav maga on siis itsepuolustuksellista, eikä siinä opeteta hyökkäämään. Thainyrkkeilyssä tarkoituksena ei salikisoissa ole tyrmätä tai tahallaan vammauttaa vastustajaa, ja vaikka mustelmia välillä tuleekin niin useat ottelijat ovat kehän ulkopuolella ainakin toverillisia toisilleen, elleivät jopa ystäviä. Koen viikonloppuyöt kaupungissa enemmän väkivaltaisina kuin kamppailulajit, joissa on säännöt, tuomarit ja suojavarustus.

Viimeisin villitys on vapaaottelu, johon minulla on seurani puolesta erittäin hyvät mahdollisuudet. Valmentajat meillä ovat huippuluokkaa. Viime keväänä kerroin yhdelle valmentajista, että jos en muuta täältä pois olen harkinnut vapaaottelun peruskurssin käymistä. Olin ajatuksen itse jo jättänyt unholaan, kunnes tämä samainen valmentaja eräiden treenieni päätteeksi ennen salilta kotiinlähtöäni kysyi että tulenko illalla alkavalle peruskurssille. Vastasin, etten sinä päivänä jaksa kun takana oli jo sparrit ja tekniikkatreeni, mutta voin harkita seuraavalle kerralle mukaan hyppäämistä jos siellä muitakin tyttöjä sattuisi olemaan. Kotiin pyöräiltyäni kuitenkin muutin mieleni, tungin suun täyteen rahkaa ja banaania ja suuntasin takaisin salille. Eli ainakin vielä seuraavat 7 viikkoa opettelen myös vapaaottelun saloja thainyrkkeilyn ohessa.

Meidän salillamme käy iältään ja kooltaan hyvin erilaisia tyttöjä ja naisia. Kamppailulajit eivät ole vain "poikien juttu", kuten ehkä monet ikäiseni tai vanhemmat lajeihin tutustumattomat helposti ajattelevat. Leikkivätkö pojat autoilla ja tytöt nukeilla? Minä leikin pienenä molemmilla ja nyt isona rakastan yhtä lailla omia kamppailulajiharrastuksiani kuin baletin seuraamista, luistelijoiden pukuja ja vanhojen taitoluistimieni kanssa jäällä tasapainoilua menneitä muistellen. Entinen jääprinsessa sisälläni elää yhä, vaikkakin nyt aktiiviluistelijan arjen jo kauan sitten taakse jättäneenä tunnen, että nämä kamppailulajit tosiaan ovat "mun juttu".

                                        Kuva ekasta sparritreenistä maaliskuussa 2012