Moni on minulta kysynyt miksi pitää niin väkivaltaisia lajeja harrastaa. Itse aloitin krav magalla 3 vuotta sitten toiveenani oppia itsepuolustusta. Nautin onnistumisen tunteista, itsevarmuuteni kasvoi ja halusin parantaa olematonta potku- ja lyöntitekniikkaani, joten minulle suositeltiin thainyrkkeilyn peruskurssia. Jouduin kuitenkin heti pitämään pitkän treenitauon terveydellisistä syistä, ja pääsin krav magailemaan vasta vuosi sitten syksyllä. Thainyrkkeily astui kuvioihin vuoden 2012 alussa. Voin paljastaa, että aluksi jaksoin sekä thainyrkkeilyn että krav magan, mutta sparritreenien aloittamisen jälkeen jäi krav maga vähemmälle. Tavoitteenikin on muuttunut matkan varrella: haluan otella ja kehittyä thainyrkkeilyssä.
Itse en pidä lajeja väkivaltaisina, ainakaan tällä tasolla millä itse olen. Krav magassa oli selkeä tavoite, selvitä itse uhkatilanteesta pois aiheuttamalla kuitenkin mahdollisimman vähän vahinkoa hyökkäävälle henkilölle. Suomessa opetettava krav maga on siis itsepuolustuksellista, eikä siinä opeteta hyökkäämään. Thainyrkkeilyssä tarkoituksena ei salikisoissa ole tyrmätä tai tahallaan vammauttaa vastustajaa, ja vaikka mustelmia välillä tuleekin niin useat ottelijat ovat kehän ulkopuolella ainakin toverillisia toisilleen, elleivät jopa ystäviä. Koen viikonloppuyöt kaupungissa enemmän väkivaltaisina kuin kamppailulajit, joissa on säännöt, tuomarit ja suojavarustus.
Viimeisin villitys on vapaaottelu, johon minulla on seurani puolesta erittäin hyvät mahdollisuudet. Valmentajat meillä ovat huippuluokkaa. Viime keväänä kerroin yhdelle valmentajista, että jos en muuta täältä pois olen harkinnut vapaaottelun peruskurssin käymistä. Olin ajatuksen itse jo jättänyt unholaan, kunnes tämä samainen valmentaja eräiden treenieni päätteeksi ennen salilta kotiinlähtöäni kysyi että tulenko illalla alkavalle peruskurssille. Vastasin, etten sinä päivänä jaksa kun takana oli jo sparrit ja tekniikkatreeni, mutta voin harkita seuraavalle kerralle mukaan hyppäämistä jos siellä muitakin tyttöjä sattuisi olemaan. Kotiin pyöräiltyäni kuitenkin muutin mieleni, tungin suun täyteen rahkaa ja banaania ja suuntasin takaisin salille. Eli ainakin vielä seuraavat 7 viikkoa opettelen myös vapaaottelun saloja thainyrkkeilyn ohessa.
Meidän salillamme käy iältään ja kooltaan hyvin erilaisia tyttöjä ja naisia. Kamppailulajit eivät ole vain "poikien juttu", kuten ehkä monet ikäiseni tai vanhemmat lajeihin tutustumattomat helposti ajattelevat. Leikkivätkö pojat autoilla ja tytöt nukeilla? Minä leikin pienenä molemmilla ja nyt isona rakastan yhtä lailla omia kamppailulajiharrastuksiani kuin baletin seuraamista, luistelijoiden pukuja ja vanhojen taitoluistimieni kanssa jäällä tasapainoilua menneitä muistellen. Entinen jääprinsessa sisälläni elää yhä, vaikkakin nyt aktiiviluistelijan arjen jo kauan sitten taakse jättäneenä tunnen, että nämä kamppailulajit tosiaan ovat "mun juttu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti