Back on track

...tai siis back on mat. Kirjaimellisesti. Kolme päivää olen könynnyt pitkin mattoja, uinut hiessä (omassa ja muiden) ja vihdoinkin alkaa tuntua siltä että kyllä tästä nyt vielä vauhtiin pääsee kunhan vaan pääsee alkukankeuden yli. Eli hektinen syksy tiedossa, mikä tosin on jo tervetullutta pitkän matalapaineen jälkeen.

Elämä "uudessa" kaupungissa alkaa siis pikkuhiljaa rullaamaan toivotulla tavalla. Kotisalille on ikävä mutta eiköhän uuteenkin saliin totu aikanaan. Opinnot eivät nyt inspiroi samalla tavalla kuin treeni ja kotonakin olisi mukava käydä kääntymässä ajoittain. Syyskuun alussa muutimme yhteiseen kotiin rakkaani kanssa ja täällä viihtyisi kyllä enemmänkin kun vain olisi aikaa (motivaatiota) purkaa viimeisetkin laatikot ja siivota kunnolla. Oma vaatekaappini on jo suhteellisen sekalaisessa järjestyksessä eli todistetusti saan aikaan kaaoksen vaikken juuri muita vaatteita ole käyttänyt kuin niitä mitkä lojuvat jo valmiiksi kasassa lattialla...

Tuntui luonnolliselta päätökseltä panostaa täällä vapaaotteluun. Lajina vapari tuntuu välillä niin mahdottomalta verrattuna thainyrkkeilyyn ("mikä käsi kiinni mihin jalkaan ja mihin päin piti kääntyä...missä sen pään pitikään olla ja miten mä nyt näin päin jouduin, ääää!") mutta toisaalta juuri sen monipuolisuuden takia on niin ihana päästä rymyämään pää ja raajat sikin sokin kun suurin osa päivästä kuitenkin kuuluu istuen puolinukuksissa luennoilla. Treeneissä on mukavia ja pitkäjänteisiä ihmisiä jotka jaksavat selittää moneen kertaan saman asian kun joku tekniikka ei vaan aukene ensimmäisellä tai sadannellakaan kerralla.

Loppuun vielä motivaatiovideo. Kiitokset siitä entiselle valmentajalle jonka kautta sen löysin! :)